Kuin sokeri kahvissa, sulin sinuun,

mut maku jäi suuhun, se karvas on

Sanoit "aika parantaa",

mut haavoitetun sydämen ajassa

sekunnitkin voi olla ikuisuuksia

Muistot kuin iltataivaan kajastus,

niitä ei karkuun juosta voi

Jos viha on malja, join sen pohjaan,

ja vieläkin jano jäi

Katkeruuden kyynelmalja,

nostan sen vielä kerran

Juon menneisyyden viiniä,

vaikka se myrkyksi muuttuu

Sanat kuin sirpaleet lattialla,

leikattu sormiin, mut käännyin pois

Tiesitkö, että kauna on kahle,

jonka avain on jo kadotettu?

Kun katsot kuiluun, kuilu katsoo takaisin

Ja minä katsoin liian kauan,

nyt pimeys asuu minussa

Katkeruuden kyynelmalja,

nostan sen vielä kerran

Juon menneisyyden viiniä,

vaikka se myrkyksi muuttuu

Kun katsot kuiluun, kuilu katsoo takaisin

Ja minä katsoin liian kauan,

nyt pimeys asuu minussa

Katkeruuden kyynelmalja,

nostan sen vielä kerran

Juon menneisyyden viiniä,

vaikka se myrkyksi muuttuu

Mut jos päästän irti, vieläkö olen onneton?

Jos annan anteeksi, unohdanko itseni?

Kertokaa minulle, onko vapaus vain sana,

vai voiko se oikeasti hengittää?