Luostarin kutsuun vastataan,
Me rauhoittumaan halutaan,
Koneet käyntiin laitetaan
Kohti luostarin nyt ajellaan

Valamon luostariin, me mentiin retriittiin,
ikoneita maalataan, rauha saavutetaan.
Sauna lämpenee, yö kietoo meidät,
Aspenwaterin ratsut ja sielut lepäävät.

Pitkän taipaleen jälkeen vihdoin saavumme,
luostarin pihalla pyörät jätetään.
Savut nousee saunasta, järvi kutsuu luo,
syvä hengitys, kiire häviää pois.

Valamon luostariin, me mentiin retriittiin,
munkkeja tavataan, rauha saavutetaan.
Sauna lämpenee, yö kietoo meidät,
Aspenwaterin ratsut ja sielut lepäävät.

Munkkien opissa sivellin herää,
kullattu taivas meille rauhaa kerää.
Rautatie kypärissä vaihtuu pehmeään valoon,
tässä hetkessä tuntee: kaikki on oikein.

Valamon luostariin, me mentiin retriittiin,
ikoneita maalataan, rauha saavutetaan.
Sauna lämpenee, yö kietoo meidät,
Aspenwaterin ratsut ja sielut lepäävät.

Aamun sarastaessa on aika lähteä taas,
mut sydämissämme rauha, kuin luostarin laas.
Tie vie meitä eteenpäin, mutta muistamme sen,
Valamon hiljaisuuden, pyhyyden hengen.

Aspenwater Night Riders, veljet matkalla,
etsitään vapautta, rauhaa ja rakkautta.
Joka kerta kun tie meidät uuteen vie,
muistamme luostarin, sen pyhän tien.